Trimmasin koiria. Tai innolla aloitin ja hyyydyin. En ole pitkään aikaan trimmannut. Enhän mä enää edes osaa! Varsinkaan Siiriä, josta on tullut ihme herkkis. Ei sais koskea kylkiin. Ja sitä karvaa oli selässä ihan julmetusti. Lopputulos oli että karvaa on pöydällä yhtä paljon ku koirassa ja koira näyttää ihan samalta ku aloittaessa. Voiko se jotenkin lisääntyä sitä mukaa kun nyppii? Niin sen täytyy olla. Lopulta mun suussa ja vaatteissa oli karvaa yhtäpaljon ku koirassa. Lopetin. Sitä paitsi keittiön pöytä on liian matala. Tulee niska ja hartiat kipeeks. Ja SIiri yrittää koko ajan hiuttautua takaperin pöydällä niin, että lopulta sen peppu on mun sylissä.

Bella vuoronperään pisti maate ja tutki uteliaana kaikkea mihin nenä ulottu. Eli sinänsä helpompi tyyppi, ei ollut mikään herkkänahka. Mutta mulla silti loppu into, kun hartianseutua jo jomotti ja karvoja tursus omista sieraimista.

EI tulis enää mitään tuosta. Edesmennyttä Eetu koiraa trimmasin itse. Ei se mikään näyttelysuoritus ollut koskaan, mutta suht siistinä pysyi. Eetu tais olla aika helppo tapaus siinäkin. Karvaa tuli silloinkin pari muovikassillista, mutta jotenkin sitä silloin jaksoi nyppiä. Olinko mä nuorempi?

No, ehkä noi selät ja takapuolet (ai hitsi, unohdin Bellan peffakarvat siistiä) on siistimmät nyt. Tai tuo selän siisteys johtunee ihan siitä, että se on nyt kammattu. Sekunnin kuluttua ne on ihan yhtä pörröjä taas.

Eli kyllä mä tästä nyt sitten mieluummin maksan itseni kipeäksi. Tai sitten menen seuraavan kerran trimmauskurssille kun on mahdollisuus. Edellisestä kerrasta on liian monta vuotta (ja se oli sen Eetu-koiran kanssa).

Voi mun niskat!

Joulua odotetaan kovasti innoissaan. Tänään oli joku valopää kylvänyt suklaata ulkoilutusreitille ja pojalla oli täystyö pitää nää suklaamaanikot erossa herkuista. Bella juuri tuossa lipaisi mun punaviinistä. Eli jouluherkut on hallussa. Pukkikin varmaan tuo jotain lahjoja, vaikka väillä nää neidit on kyllä aika... rasittavia.  Kaikella rakkaudella. Jatkuva keskenään painiminen on kaikkein ärsyttävintä. Toivottavasti ei muutu vakavammaks nahisteluks. Nyt näyttäis olevan vielä ihan leikkiä

Ja Siiri tappaa edelleen kynnysmaton joka kerta kun posti kolahtaa luukusta. Ja herättää parilla haukahduksella kun hesari tulee yöllä. Bella sen sijaan pitää huolen, että kaikki mikä meidän pihan ohi liikkuu, saa haukut.

Mutta lumi, se on ihanaa! Siitä ei nää kaks talvikoiraa saa millään tarpeekseen. Ja on muuten ihan hyvät talvivillatkin kehitetty. Tarkenee kivasti!