Kylläpä on tuo koiran lämmin turkki tarpeen marraskuun valottomina päivinä.

Siiri on muuten mestari edeltäjäänsä verrattuna ainakin yhdessä asiassa: hoitotoimenpiteisiin suhtautumisessa. Ihan rento neiti kun kammataan tms. Makasi selällään kun mä leikkasin kynsiä! Tuollaistahan on ihan ilo hoitaa ja huoltaa! :)

Vaahto-oksennuksia on jostain syystä parina viime päivänä alkanut siunaantumaan olkkarin matolle ja siltä se kyllä haiseekin. Yääääk! Yritin eilen kontata nenä kiinni matossa löytääkseni haisevat kohdat, että niitä sitten jynssäisin tuoksuvalla pesuaineella. Mutta en ilmeisesti sittenkään löytänyt kaikkia, koska maton yläpuolella on edelleen tympeä lemu. Myös hauvelin peräpäästä tulevat aromit on välillä aika mahdottomia. Mitähän lie ulkona syönyt? Pitää hommata neidille maitohappobakteereja, että vatsa rauhottuu. Muutenhan tytteli on ihan terve ja iloinen oma itsensä.

Elämä muuten on ihan leppoisaa, huolimatta sikainfluenssasta, joka (oletettavasti) on parin viikon aikana ollut meidän ihmisten kiusana. Koiriin se ei onneksi taida tarttua... :)