Tuommoisen puun ne toivat sisään. Sanoivat minulle, että älä pissi sen juurelle, mutta enhän minä ulkonakaan tee niin kun en ole poika. Eikä minua tuo hökötys muutenkaan kiinnostanut pätkän vertaa, etenkin kun kaikki mielenkiintoiset kiiltävät pallot ripustettiin liian korkealle.

Tässä minä olen työn touhussa. Minä kun nähkääs olen vahtikoira. Nuo ihmiset sanovat minulle, että älä hauku, sinun ei tarvitse vahtia. Mutta eivät ne poloiset pärjäisi ilman minua. Hämäräperäistä porukkaa lappaisi ovesta sisään ihan yhtenään, ellen minä tomerasti ikkunan läpi käskisi niiden kävellä ohi vaan ja olla tulematta tänne. Vuh ja mur!

Muotitietoinen kun olen, ajattelin kokeilla puudeli-lookia, joka on tosi in. Mutta ei se oikein tuntunut kivalta. Oli vaikeaa kävellä ja kylmäkin tuli.

Niin... Joskus tuo jatkuva kuvaaminen vähän pännii... Ei hetken rauhaa. Ummistan silmäni hetkeksi ja eikös sitä toosaa taas kanneta nenän eteen... Phuuh... Täytyy vaan olla kärsivällinen.