Bellaa eivät aidat ja ovet pidättele.

Viime viikolla kuulin pihalta Bellan haukkua naapurin pihan suunnasta. Oma ja naapurin piha on aidattu ja koirat pääsee naapurinkin pihalle juoksemaan. Naapurin puolella käveli aidan viertä edes takaisin haukahtelemassa vain Siiri. Komensin Siiriä hiljaiseksi ja ihmettelin missä Bella on. Vastaukseksi kuulinkin Bellan haukkuvan aidan toisella puolella... Ei kuitenkaan ilmeisesti ihan kadulla asti, vaan pihatiellä. Kun kutsuin Bellaa, se tuli onneksi ihan iloisesti takaisin, samasta kolosta josta se oli ulos ängennytkin. Se oli saanut aidan tukikepin nurin ja pikkuisena ja ketteränä oli päässyt siitä ulos suureen maailmaan. Siiri ei ollut ilmeisesti mahtunut tai sitten se vaan on fiksumpi.

Eilen tulin kotiin taiji-treeneistä ja ovella oli vastassa Siiri. Siiri sai kerrankin rauhassa kaikki rapsutukset ja ajattelin, että kylläpäs Bella vetää syviä sikeitä jossain sängyn alla. Huhuilin Bellaa; ei vastausta. Makuuhuoneeseen päästyäni kuulin kummaa; ihankuin Bellan haukkua pihalta. Makuuhuoneesta terassille johtavat kaksi ovea oli visusti kiinni. Mitä ihmettä? Jätinkö mä lähtiessä Bellan pihalle? Ei mitenkään mahdollista. Ei, muistin kyllä ihan selvästi nähneeni molemmat vakiopaikallaan eteisessä kun lähdin. Riensin ulos. Terassin lasiovi oli auki (sen muistin jättäneenikin auki) ja siellä se Bella mennä touhotti ulkona haukkuen. Naapuri oli pihalla ja kysyin ihan pää pyörällä onko Bella ollut kauan ulkona. Kuulema oli tullut vasta viisi minuuttia aiemmin, pian sen jälkeen kun naapuri lapsineen oli tullut omalle pihalleen. Mä tutkailin terassia tarkemmin ja havaitsin että makuuhuoneen ikkuna on aika reilusti auki. Yleensä jätän sen ihan pikkuisen raolleen, että lämmin ilma makkarissa vaihtuisi edes vähän. Tutkailin tilannetta myös makuuhuoneen puolelta. Ikkunan edessä olevalta nojatuolilta oli vaatteet päätyneet lattialle. Ikkunalaudalta oli pudonnut lattialle oksakranssi. Ja ikkunan liukulukitus-systeemi oli saatu kokonaan auki. Siitä se oli tyttö ängennyt ulos kun oli kuulltu naapurin lasten äänet ja oli ollut ihan pakko päästä leikkimään. Terassin puolella ikkunan alla on iso kukkaruukku kukkakeppeineen, tuoli ja vaikka mitä. Miten ihmeessä Bella on siitä tullut alas?

Ehkä samaan tyyliin kuin kesälomalla mökin terassilta. Oltiin lähdössä kotiin ja kiertelin paikkoja tarkistaakseni että kaikki on kunnossa. Poika ja Siiri oli jo autolla ja huudettiin Bellaa. Ajateltiin, että se on taas jossain metsässä tutkimusmatkalla. Se olikin terassilla viimeisiä tuoksuja haistelemassa. Parin metrin korkeudessa olevalta tarassilta (vai onko se kuisti) johti rappuset maan tasoon, mutta koska Bellalle tuli hätä, että me lähdetään ja se jää jälkeen, se otti oikotien. Bella änkes kaiteen alta ja lensi alas. Alla oli onneksi iso puska, joka pehmensi laskua. Mukkelismakkelis koira meni, mutta pinkaisi äkkiä jaloilleen ja auton luo. Voi toista. Niinku me meidän vauva oltais jätetty kyydistä.

Että semmoinen supersankarikoira meillä.