Muksu meni nukkumaan ja Siirikin asettautui unille tuohon viereen.

Mieliala on mielenkiintoinen. Siiriin tutustuminen on ollut aivan ihanaa. Siiri on valloittava ja suloinen sydäntenmurskaaja. Mutta toisaalta vallalla on jännä huolestuneisuus ja jännittyneisyys. Meneekö kaikki niinkuin pitääkin, toiminko oikein, syökö pentu riittävästi, onko koti turvallinen, miten menee eka työ- ja koulupäivä. Huomaan melkein toivovani, että voisin hypätä ajassa vähän eteenpäin kun rutiinit ovat jo hioutuneet. Höh! Nauti nyt tästä lyhyestä pikkupentuvaiheesta! Se kestää vain silmänräpäyksen.

Siiri ei ole mun eka koira, vaikka mietteet onkin vähän keltanokkamaisia. Ihana Eetu-westie kuoli huhtikuussa. Eetun pentuajoista on melkein kymmenen vuotta ja muistikuvat on hatarat. Muistan kuitenkin, että olin huolissani ja ihmeissäni usein. Nyt en ehkä ihan niin paljon.

Voi kun tuo on suloinen kun se nukkuu. Ennen nukkumistaan se koitti saalistaa varpaita ja roikkui verhoissa ja päiväpeiton kulmassa. "Ei" on vielä ihan täysin tuntematon älädys. :)

Taidanpa mennä itsekin nukkumaan, vaikka toisaalta elokuvan katsominen kiinnostaisi. Yöllä on kuitenkin todennäköisesti tiedossa muutama hauvavauvan aiheuttama herätys, joten nukkumisen aloittaminen nyt olisi järkevää...