No nyt se eka juoksu sitten alkoi. Kun en enää oikeastaan edes odottanut koko juttua. Kuvittelin näkeväni ennakoivia merkkejä Siirin käytöksessä niin pitkään. Nyt, kun huomiseksi on sovittu tapaaminen Siirin sukulaisten kanssa. Joukossa myös poikia. Me kuitenkin mennään käymään, vaikka sitten ihan vaan piipahtamaan. Ettei mene pahasti poikien päät sekaisin.

Mutta kyllä on Siiri väsynyt. Ja hellyyden kipeä. Ja ekaa kertaa ties kuinka pitkään aikaan teki ison pissan sisälle, eteisen lattialle. Tuijotti minua suoraan silmiin, kun mä kysyin, että mitä sä teet, et kai sinä pissaa? Ei ilmekään värähtänyt, jatko laskemista, kunnes sai rakon tyhjennettyä. No, sattuuhan sitä. Muuten Siiri kuitenkin on täysin sisäsiisti. Pistetään juoksun piikkiin. Eikös se ole ihmisnaisillakin aina kelvollinen selitys ihan kaikelle? :)