Työpäivän päätteeksi me ollaan ihan poikki. Päikkärit on kivoja, koska saa nukkua mamin vieressä (päiväpeiton päällä). Kuvassa on Bella. Siiri vetelee sikeitä sängyn alla. 

Kirjoittelurintamalla on ollut hiljaista, osittain siitä syystä, ettei kirjoittaminen ole onnistunut kännykän kautta. Tietokone on pääasiassa nuorison :) käytössä. Nyt tabletilla sujuu vähän paremmin, tosin yksi lähes valmis kirjoitus katosi juuri, lensin vuodatuksesta ulos. 

Juuri oltiin ihanalla kevät-kura-kävelyllä. :) Koirat nautti. Ja minäkin. Kuvankin lisään heti kun teknisesti mahdollista... 

Hain eilen Siirin kotiin. Vaikutti aika tyytyväiseltä kun pääsi omaan koloon sängyn alle nukkumaan illalla.

Siiri muistuttaa tällä hetkellä hieman kiinanharjakoiraa, kun trimmaus jäi eilen kasvattajan luona kesken. Siiri pissasi trimmauspöydälle. Kuullessaan mun äänen päätti että nyt saa riittää. Tänään vien jatkotrimmaukseen. Toivottavasti jää vähän karvaa. Tuntuu lähtevän helposti kaikki. On taas pennut imeneet turkin kehnoon kuntoon. Laihakin on. Semmoista se on, äitiys :).

NÄIN suloisia ne pienet on tällä hetkellä:

Pienin tyttö (jo pystykorvainen) oli kuvan ottamishetkellä unilla aitauksen nurkassa eikä tullut kuvaan mukaan. :) Onneksi vielä tänään näen nämä söpöläiset.

Nyt kun Siiri on äiteilemässä ja Bella on ainoana koirana kotona, on hyvin havaittavissa että Siiri on perheen todellinen vahtikoira. Bella ei hauku ovikellolle eikä postille. Voidaan yöllä nukkua makkarin ovi avoinna kun Bella ei herää haukkumaan hesarille. Ja kun ovikello soi, on ihan hassua miten hljaista on. :) Toki ikkunan takaa kulkeville ihmisille Bella haukkuu. Ja pihalla ohikulkijoille. Bellalla ja Siirillä onkin ollut haukkutyönjako. Bella haukkuu ulkonakulkijat ja Siiri kaikki jotka uskaltavat tulla käytävässä meidän ovelle.

Mutta eipä silti. Hiljaisuudesta huolimatta on ikävä Siiriä.

Täsä ne nyt on: Siirin toiset pennut! Niin ihania! Pieniä piiperoisia. Pienin oli syntyessään 132 g ja suurin 213 g. Kaikki pirteitä.