Siiri on selvästi luonteeltaan terävämpi kuin Eetu. Eetu oli ainakin vanhemmiten leppoisa ja mukavuudenhaluinen. Eetulla ei ollut minkäänlaista kiinnostusta vastakkaiseen sukupuoleen, ei saalistusviettiä eikä tarvetta toimia vahtikoirana. Ovikelloa ja postia haukuttiin, mutta se tuntui olevan lähinnä ilmoitusluontoinen juttu siltävaralta että huushollin ihmiset ei muuten tajuaisi tapahtunutta. Eetu ei koskaan haukkunut, jos joku kaveri kävi pimpottamassa ovikelloa ihmisten ollessa poissa kotoa. Mitäpä sitä tyhjälle kämpälle ilmoittamaan ovikellosta... :)

Mutta Siiri... Siirii vahtii takapihalla. Haukkuu kaikki ohimenijät, koska jokainen näyttää ihan siltä, että aikoisi just kiivetä pensasaidan yli meidän reviirille. Siiri ON kiinnostunut pojista ainakin nyt (voi pyhä jysäys). Saalistusvietistä en muuta tiedä kuin että Siiri ei ollut pysyä nahoissaan nähdessään siskon perheen marsut (MITÄ NOI ON, MIKSNE EI TUU TUOLTA HÄKISTÄ ULOS, ETTÄ NIILLÄ VOIS VÄHÄN LEIKKIÄ!!???). Samaisia marsuja Eetu ei tainnut kuin kerran vilaista ja nuuhkaista ja totesi että jaahas, vai tuollaisia. Siiri-neidin vahtiminenkin on IHAN toista luokkaa kuin Eetulla. Ikkunan ja oven läpi komennentaan koko kulmakunnan ihmisiä ja eläimiä. Ja tänään huoltomies ei uskaltanut mennä ovesta sisään yleisavaimella, kun koira kuulema "huusi". :) Siiri on oikeasti hirmu ihmisrakas ja yleensä hyökkää jokaisen ihmisen kimppuun (jos vaan pääsee) aikomuksena nuolla kyseinen henkilö hengiltä. Mutta mistäs sen tietää, jos vaikka oliskin puraissut terrieri-hampaansa huoltomiehen takalistoon. Koirat on persoonia ja Siirin persoonallisuus on vasta nyt alkamassa hahmottua, kun neiti alkaa lähestyä täysi-ikäisyyttä.

Toki VOI olla, että kaikki nyt kuvailemani ärhäkät luonteenpiirteet johtuu juoksusta, joka SIIS TOIVOTTAVASTI ALKAA PIAN.