Tänään istuin sohvalla kahvikuppi kädessä ja katselin Siirin touhuja varmaan puoli tuntia. Oli hauska katsella kun se ei osannut päättää leikkiäkö vaaleanpunaisella sukalla vai pureskellako puruluuta. Lopulta Siiri kyllästyi mun tuijotukseen ja kantoi kummatkin esineet vähän syrjemmälle (jonne kuitenkin mulla oli edelleen näköyhteys) ja koitti ratkaista ongelman siellä rauhassa tuijotukselta. Vaaleanpunainen sukka ilmeisesti vei voiton, koska kohta puoliin Siiri kantoi puruluun eteisen kenkähyllylle ja hautasi sen muovikassin (jossa on mun kumisaappaat) alle. Siinä hommassa tosin ehti unohtua, että piti leikkiä vaaleanpunaisella sukalla ja hetken aikaa Siiri istu eteisen lattialla jokseenkin neuvottoman näköisenä eteensä tuijottaen. Ihan kuin miettien "jotain mun piti tehdä, mutta mitä"... Koira ei kauaa turhia murehdi, joten kohta näköpiiriin osui jo uusi mielenkiintoinen juttu; lehmäpehmolelu. Ongelma ratkaistu.

Siiri muuten painaa 5,6 kg. :)