Nyt sitten on virallistettu Kennelliiton Omakoira-sivustolla, että Siiri on minun. Tein siis omistajailmoituksen. :)

Tuossa se makoilee jaloissa. Nukkuu mukamas sikeästi, mutta jos tästä liikahtaisin, Siiri olisi tikkana pystyssä ja seuraisi. Joskus ohimennen kaipaan aikaa, jolloin saattoi kävellä huoneesta toiseen, ihan noin vaan. Mutta tosi harvoin ja ihan vaan vähän sellaista ajattelen. 99% ajasta olen tosi iloinen tuosta pissiliisistä.

Siiri tuhosi viikonloppua kahdet kengät. Kengät on nyt sitten viimein siivottu Siirin ulottumattomiin.

Toin makkariin kaksi pientä mattoa. Ajattelin, että Siiri tottuisi mattoihin vähitellen. Makkariin kun ei koskaan tule pissi, niin tuskinpa noille matoillekaan pissisi. Ja ihan oikein ajattelin. Ei pissi. Mutta puree ja repii. Siiri makoilee sinisen pyöreän maton vierellä ja riuhtoo hampailla nukkaa maton reunasta. Matto on jo nyt, yhden vuorokauden kuluttua hieman säälittävä näky. No, onneks kyseessä on Ikean suhteellisen edullinen matto, joten ei itketä.

Mummu oli kylässä  viikonloppuna ja Siiri adoptoi mummun ihan mutkitta omakseen. Ja mummu on ihan hurmattu.

Siiri täyttää huomenna 13 viikkoa.

Näin meillä elämä etenee, koiraperheessä. :)