Bella kasvaa ja voi hyvin. Edelleen on aika riiviö ja härnää Siiriä välillä vähän turhankin paljon. Mutta kyllä Siiri sen aina ojennukseen laittaa. :) Paitsi silloin kun Bella vohkii Siirin sapuskat. Silloin Siiri perääntyy ja antaa Bellan syödä. Outoa. Äiti-juttuja ehkä?

Ai niin, Siirikin viettää ekaa äitienpäivää nyt. Täytyypä onnitella. Vai koskeekos tämä päivä eläimiä? 

Bella kävelee reippaasti pitkiä lenkkejä ja välillä vaikuttais olevan jotain jujua sisäsiisteyden esiasteestakin... Makkariin ei halua tehdä tarpeitaan. Eteiseen pitää päästä. Mieluummin eteiseen kuin pihalle tosin... No, eiköhän Bellakin tuon jutun jossain vaiheessa opi. SIihen asti rätit ovat kovassa käytössä. Hesareista luovuin jo. Ne märät haisevat paperit oli kamalia. Ja varsinkin kun koirat tykkäs silputa niitä yksin kotona ollessaan...

Nyt jatketaan äitienpäivään viettoa! Onnittelut kaikille äideille!

Kuluneen kahden viikon aikana

• Bellan paino on noussut 2,5 kiloon.
• Bellan korvat nousseet pystyyn.
• Ryhdytty tekemään kolme kävelyä ulkona päivässä.
• Bella on tehnyt pissin ulos kerran vahingossa ja toisen kerran ihan tarkoitukselliseti. :)
• Bella on tavannut tätinsä Mimmin ja kivasti meni.
• Tuhoja ei ole tehty vieläkään. Mun tossut on kyllä haluttua kamaa, joten lienee vain ajankysymys...

Bellaa on käynyt moni kaveri katsomassa. Ja rakkaus on aina molemminpuolista. Siiri osaa kyllä myös pitää huolen siitä, että ei jää paitsioon! :)

Siiri tulee Bellan kanssa edelleen ihan kivasti juttuun. Havaittavissa on lievää väsymystä kuitenkin. Siiri ei halua päästää levätessään Bellaa lähelle. Mikä onkin ihan ymmärrettävää, koska Bellalla on taipumus esim. alkaa näykkiä äitiään korvasta. Kävellessä tytöt kuitenkin kävelevät tosi mallikelpoisesti vierekkäin. Joskus kun Bella väsyy kävelyyn, se alkaa pomppia äitiään vasten. Silloin siirrän Bellan toiselle puolelle yksinään kävelemään vähäksi aikaa.

Yhteiset uinumishetket aamulla ja illalla, kun Bella on kainalossa ja Siiri jalkojen vieressä, pää jalkojen päällä, saa sydämen onnesta ihan ihan sykkyrälle. :)

Aamulla havahduin narskuttelevaan ääneen. Bella pureskeli jotain kovaa. Suusta ei kuitenkaan löytynyt mitään. Mutta Bellan pedillä kimalteli "timantti", joka on peräisin mun korvakorusta. Toinen korvis oli edelleen kokonaisena yöpöydällä. Lattialle/Bellan suuhun (?) päätyneestä korvakorusta ei löytynyt korun "piikkipuolta" mistään. Nielaisiko Bella sen? Miten Bella sai sen suuhunsa? Olenko minä yöllä huitassut sen lattialle? Onko Siiri ryövännyt sen yöpöydältä? (Ei suinkaan olisi eka kerta...)Onko Siiri pureskellut sitä ja rikkonut sen jossain muualla? Onko Bella löytänyt vain irronneen kiven ja pureskeli sitä? Lojuuko se piikki jossain nurkassa, mistä Bella voi löytää sen myöhemmin? Vai onko Siiri nielaissut sen? Siiri ei ole koskaan aiemmin tietääkseni niellyt vierasesineitä, rikkonut vain ja jättänyt osat lojumaan. Yhtäkaikki. Kumpikin koira sai mutustella tankoparsaa ja Bellalle annoin lisäksi parafiiniöljyä. Eläinlääkärin neuvoja. Parsan koiran vatsassa sulamattomana on tarkoitus ympäröidä terävä vierasesine, jottei se tee mihinkään reikiä. Ja öljy kai estää tukosten syntymistä. Nyt sit odotellaan ja tutkailaan kakkoja. Ainakin pienemmän. Tämmöistä ei ole ennen sattunut. Vaikka kaikenlaisia tihutöitä on tehty. Näköjään jokaisen pennun kanssa oppii jotain uutta.

EDIT:
Korvis  löytyi heti ekasta lämpimästä haisevasta läjästä... yöks. Kyllä Bella sen sitten oli onnistunut nielemään. ONNEKSI tuli ulos ongelmitta! Korvis kyllä on käyttökelvoton; se oli pureskeltu ihan mutkalle. Mutta ei haittaa!

Bella päikkäreillä kaverin kanssa, osa I (Siiri)


Bella päikkäreillä kaverin kanssa, osa II, (Sulo)


Bella päikkäreillä kaverin kanssa, osa III, (vaaleanpunainen pötkylä-koira)

Bella kuuluu perheeseen jo ninkuin olisi aina ollut täällä. Tuossa se häärää jaloissa. 

Siirikin tuntuu tykkäävän siitä, että Bella on täällä. Siiri on aktivoitunut huomattavasti ja muuttunut aiempaa leikkisemmäksi. Siiri pitää Bellaa aika hyvin kokoajan silmällä. Kun Bella päästää vinkuääniä, Siiri käy katsomassa onko kaikki ok. Ja kun tullaan Siirin kanssa ulkoilemasta, SIiri käy ensimmäiseksi etsimässä Bellan. 

Ja minusta on ihanaa tulla kotiin töistä, kun yhden yli-innokkan vastaantulijan sijaan tulee eteiseen kaksi koiraa, joista se isompi ja innokkamapikin on melko maltilinen. Ja pienempi tulee vähän isomman perässä hassusti taaperrellen. Korvat puoliks pystyssä, puoliks lerpallaan löpsötellen. :) 

Varsinkin tämmöisenä aurinkoisena sunnuntaiaamupäivänä elämä kahden koirulin kanssa on ihan täydellistä. Niin täydellistä, että olen melkein kateellinen itselleni. :) 

Alkaa olla aika super äklö olo kaikesta makeasta, jota on tullut syötyä parin päivän aikana. Perjantaina ja tänään on käynyt porukkaa kylässä Bellaa katsomassa. Huomennakin tulee. Pitäisköhän tarjota porkkanaa? :) Mä en taida uskaltaa mennä vaa'alle enää ollenkaan...

Bella painoi eilen eläinlääkärissä 1,4 kg. Iso tyttö jo. Bella sai tunnistussirunkin. Karmealta näytti se neula, jolla siru laitettiin. Pieni koira ja iso neula. Tai terävä putki eikä mikään neula.

Kaikki oli kunnossa. Bellalla ja sisaruksilla. Sisarusten nimet on: Kardemumman Babyface (sisko), Kardemumman Braveheart, Kardemumman Boomerang ja Kardemumman Billabong.  Niin ja Bella on tietysti Kardemumman Bella Donna. 

Siirin postirauhalliseksi seurakoiraksi opettaminen ei onnistunut tämän viikon aikana. Siiri tuntee olevansa vahtikoira, vaikka sille kuinka koittaa vakuuttaa, että se on seurakoira. Ja tässä asunnossa on vahdittavaa. Kaikki taloon tuliljat ja talosta poistuvat kulkee meidän oven ohi. Ollaan tässä vähän niinku portinvartijana. Eli "paras" mahdollinen paikka vahtisieluiselle koiralle. :)

Bella ei kiinnitä ovikelloon eikä postiin mitään huomiota. Toivottavasti ei intoudu Siirin kanssa haukkukuoroon. Jospa Siiri hoitaa vahtimisen Bellankin puolesta. Ja onhan se kai hyväkin juttu, että on vahtikoira. :) Kyllä Siirin haukku kuulostaa niin vakuuttavalta, että ei rosvot uskalla tulla varkaisiin.

Bellan pissit tulee todella hienosti paperille. Mutta kyllä aika usein niitä on muuallakin. Pieniä lätäköitä, jotka mukavasti kastelee sukat, kun niihin astuu. Kohta loppuu puhtaat sukat... Täytyy kai pestä kohta koneellinen pelkästään sukkia. :) Ei haittaa.  Lätäköiden lisäks on pissaisia pieniä ja tosi pieniä koiran tassujälkiä. Kun astuvat nekin niihin lätäköihin. Bella välillä ihanasti myös kieriskelee lätäköissään. Vieraitakin pitää kehoittaa ottamaan varasukat mukaan. :)

Olen katsellut Siirin "vauvakuvia" ja tullut siihen tulokseen, että Bella on puolet siitä mitä Siiri oli tullessaan. Tosin SIiri oli viikon vanhempikin. Ja olihan SIiri pentueensa isoin. Bellan sisko oli pentueen pienin, Bella tosin oli pienin syntyessään. Se ikävä flunssa verotti Bellan siskon painoa eniten. 

Tuossa nuo taas painii, äiti ja tytär. Ihanaa katsoa. Siirikin on niin leikkisä taas. Mukamas käyvät "käsikähmää" puruluusta, mutta ihan pelleilyksi tuo meni. Siiri on ihan älyttömän pitkämielinen ja antaa periks muksulle aika helposti. Hm... pitäisköhän sen "kasvattaa" vähän ankarammalla kädellä. Tuosta tulee SIiri sulle ongelmia kun lapsi tulee murkkuikään. Mutta joo, tiedetään, että joskus on helpompaa ja houkuttelevampaa antaa periks kuin asettaa rajoja. :) 

Kasvatuksesta puheen ollen, kun on vertailukohtana ihan toope pentu :), on ihanaa havaita miten fiksu SIiri on. Ymmärtää puhetta, tai no, ainakin ne tietyt avainsanat ja äänensävyt. Onhan Siirillä vähän turhan voimakas vahtivietti, mutta muuten ei ole kyllä mitään ongelmia minkään asian kanssa. Tuo vahtivietti kyllä on aina välillä vähän... rasittavaa. 

Tänään harjoiteltiin Siirin kanssa postiin tottumista. Mä seisoin käytävässä löyhästi kiinni painetun oven takana ja työnsin postia luukusta. Kun Siiri nappasi sen ja repi, ei tullut namia. Kun Siiri antoi sen pudota itsestään lattialle ja odotti kiltisti, tuli nami. Siiri oli aika yllättynyt siitäkin kun postin mukana luukusta kuului käsky "Istu!". Peppu tömähti hämmästyksestä lattiaan heti. :) Mutta muisti on aika lyhyt. Joka kerta kun aloitettiin tämä harjoitus alusta, postit kiskottiin ppostinkantajan kädestä ja niitä riepoteltiin. Kun mami tuli ovesta ja vähän tyytymättömän näköisenä otti postin takaisin, Siirin ilme sanoi: "Ainiin... Tää oli tää juttu". 

Postille haukkuminen on yks juttu, mutta pahempaa on se kynnysmaton tappaminen. Kun välioven läpi ei pääse kiinni postiin, kiukku kanavoidaan kynnysmatton, tai nykytilanteessa oven edessä oleviin sanomalehtiin. Se se vasta onkin tyydyttävää. Sehän on oikeastaan ihan yhtä ihanaa kuin tuoreen postin repiminen. Siitäs saat! Ärh. Kun olen täällä kotona mammalomalla, pystyn ehkäisemään pahimman postiraivon, mutta entäs kun olen ens viiikolla töissä? Ehdinkö siihen mennessä opettaa Siirin posti-rauhalliseksi? 

Pidemmän päälle ongelmia voi tulla siitäkin, että jos/kun Bella oppii tämän pahan tavan Siiriltä, ne yllyttävät toisensa vimmaiseen haukku-duo-esitykseen, johon sitten naapurit hermostuu. Eli treeniä treeniä! :) Siirin paino varmaan nousee räjähdysmäisesti palkintonameista! Varaa tosin onkin nyt jonkin verran lihota, kun on imettäminen vetänyt aika laiheliiniksi.

(Just nyt muuten Bella sai äkäiset lähdöt maitobaarista. Ei ole auki. Aamulla oli. Ehkä myös myöhään illalla tänään. Mutta ei nyt. Ei todellakaan.)

Nyt se ihanus ja ihmetys on sitten alkanut. Totutellaan elämään kahden koiran kanssa. Siirin kanssa kotiin tuli toinen tytöistä, joka sai nimekseen Bella. Virallinen nimi on Kardemumman Bella Donna. 

Eka yö meni vähän seikkaillessa ja touhutessa, toka yö nukuttiin ihan kokonaan puoli seitsemään asti. :) 

PIssi ja kakka tehdään usein paperille, tosin usein menee ohikin. Mutta pissit on aikast pieniä. Ja niin on kakatkin. Ihan huvittavan pieniä. :) On kyllä tyttö itsekin pieni vielä. Painaa vähän yli kilon. 

Maitobaari kun on lähistöllä ja noin kerran tai kaksi päivässä auki, nappulat ei oikein kiinnosta. Siis omat nappulat. Siirin isot nappulat sen sijaan kiinnostaa kyllä. Siiri puolestaan söis sekunnin murto-osassa sekä omansa että Bellan sapuskat, jos luvan saisi. Bella keskittyy lähinnä nuolemaan nappuloitaan, varsinkin jos olen laittanut mausteeksi piimää. Mutta kyllä energiaa pisaa, joten eiköhän neiti jostain sitä tarpeeksi saa.

Tässä Bella on: 
'





Ja tässä väsynyt mutta ihan onnellinen SIiri-äiti:

(Onneks sohvalle pääsee hetkeks rauhaan.)

Vielä pitää kolme yötä nukkua ja sitten hiljainen ja tasainen oleminen mullistuu ihan täysin. Siiri on ollut poissa niin pitkään, että miten ihmeessä mä ylipäänsä osaan taas olla koiran kanssa, saatika yhtäkkiä KAHDEN koiran kanssa!!!
Mitä semmoisen pienen pennun kanssa tehdään? 

No, muistaakseni annetaan ruokaa ja  vettä ja nautiskellaan vaan. Jos siitä aloittais. Kyllä se muu kai sitten muistuu. Rokotukset, tapakoulutus, kaikki... Huh. Oon lomalla ekan viikon, joten voin keskittyä ihan täysin koira-orientoitumiseen.

Siiri pitäis opettaa sietämään postiluukusta kolahtavia posteja ja mainoksia haukkumatta. Ja olemaan hyppimättä kun tulee vieraita. Nää tietty olis ollu hyvä opettaa jo ennen kun tulee uusi tulokas. Mutta... ehkä nyt sit yhdessä molemmille? Ehkä oppi menee jopa paremmin jakeluun paremmin näin.

Oi voi, niin jännää. Ei meinaa millään malttaa odottaa enää hetkeäkään!

Tänään kävin pentuja katsomassa viidenne kerran. Muuttuvat suloisemmiksi koko ajan. Siirin turkki sen sijaan alkaa olla aika räävittömässä kunnossa eikä ole tuore äiti ihan kauneimmillaan. Mutta sellaista se on, tuoreen äidin elämä.  Siiri asettui nukkumaan mun jalan päälle, jotten vaan pääsis livahtamaan mihinkään huomaamatta. Mä olen kyllä todella ylpeä Siiristä; Siiri on ollut todella reipas äiti ja pärjännyt kasvattajan perheen muidenkin koirien kanssa hienosti. Mielellään olisin Siirin jo ottanut kotiin. Täällä kotona on niin tyhjää ja hiljaista, kun poikakin lähti hiihtolomareissulle. 

Ruokahetki

Meille muuttaa joko tämä punanenäinen tyttö:



tai tämä etualalla nukkuva  tyttö, jolla on merkki korvassa. :)
t

On ne vaan niin pehmoisia ja hyväntuoksuisa, että vieläkin on sydän ihan sulana.